Viime aikoina olen innostunut neulomisesta varsin paljon. Tälläkin hetkellä minulla on kesken useampikin neuletyö ja lisää suunnitteilla. Olen ihan tietoisesti pyrkinyt käyttämään neulomista painonhallinnan apuvälineenä, niin kummalta kuin se kuulostaakin - neulominen antaa käsille tekemistä kun katselee tv:tä tms., eikä tule silloin kiskoneeksi sipsejä :)
Tämä riittäköön johdannosta. Varsinaisena aiheenani on neulonta-postlow. Neuletyön aloittamiseen liittyy tietysti aina se innostus, kun ostaa tai saa kivoja lankoja ja löytää tai kehittää kivan mallin johon ne aikoo käyttää. Vähitellen kuitenkin alkuinnostus tasoittuu (ainakin yleensä) ja neuleen kanssa alkaa arkinen yhteiselo.
Lopulta sitten neule valmistuu (tai hylätään nurkkaan jäähylle väliaikaisesti tai pysyvästi ;). Valmistunutta tai lähes valmista neuletta katsellessa tulee kuitenkin helposti post-low. Itse sain pari päivää sitten valmiiksi joululahjaksi tarkoitetun paidan oranssista Aino-langasta; vain muutama langanpää on vielä päättelemättä. Valmis paita herättää kuitenkin ristiriitaisia tunteita: onpas se kovin ison näköinen, ja kovin kirkkaan oranssi, ja neulejälkikin on ihan tyhmän näköistä. Kehtaakohan moista antaa lahjaksi muka kenellekään?
Post-low-tilassa on vaikea hahmottaa, onko kyse vain liiallisesta itsekritiikistä vai onko paidassa oikeasti jotain "vikaa". No, jouluun on vielä aikaa, ehkä siihen tottuu silmä siihen mennessä :)
Kartta kalliossa
1 päivä sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti