Näin yöllä unta, jossa Sollamon täti kertoi minun saaneen tutkimusrahoitusta ainakin ensi kevääksi. I wish.
Huippuyksikön alasajorahojen jaosta laitoksella päätetään tällä viikolla; projektillemme ei myönnetty akatemian rahoitusta ensi vuodelle koska projektimme on saamassa noita huippuyksikön rahoja; apurahoista ja tutkijakoulupaikoista, joita olen hakenut, ei ole kuulunut mitään.
Yh-äiti-työkaverini alkoi tutkia työpaikkailmoituksia taatakseen lapselleen joululahjat :]
No, kyllähän minä tämän tiesin jo uraa valitessani.
Kartta kalliossa
1 päivä sitten
4 kommenttia:
Oletko oppinut teologin koulutuksessasi jotain sellaisia taitoja joita voi käyttää muualla työelämässä, esim. muussa tutkimustyössä?
No noita yliopiston ulkopuolisia humanistitutkijan paikkoja ei varsinaisesti kasva puissa; sehän siinä onkin. Kyllähän Kirkon tutkimuskeskus työllistää Suomessa peräti pari teologitutkijaa, mutta siinä se sittenkin onkin... Ja niistäkin on kisaamassa dosentteja.
Ongelma ei as such ole minun taidoissani tai niiden puutteessa, vaan enemmänkin siinä, miten saisi vakuutettua työnantajat minun palkkaamisestani :)
Ajan mittaan lyhyisiin työ- tai rahoituspätkiin on jossain määrin tottunut, mutta kieltämättä sitä toivoisi voivansa suunnitella elämäänsä vähän pidemmällä kuin puolen vuoden tähtäimellä. (Parin päivän sisään pitäisi taas selvitä, onko mulle töitä seuraavaksi puoleksi vuodeksi.) Itseä motivoi kuitenkin se, että erikoistumisajan tultua täyteen voisi olla jopa hyvä mahdollisuus vakinaisen viran saamiseen.
Toivottavasti sinullakin tilanne helpottaisi lähivuosina. Voimia! :)
Pätkiin olen itsekin tottunut pikkuhiljaa, mutta tämänhetkinen tilanne on sikäli poikkeava, että rahoitukseni on katkolla jo kuukauden päästä, eikä jatkosta ole vieläkään mitään takeita...
Lähetä kommentti