Tiede: minä ja metodit

Metodit ovat aina olleet minulle vähän hankalia asioita. Eksegetiikan perinteiset metodit kyllä tulivat osapuilleen tutuiksi jo perusopinnoissa ainakaan, mutta vain niiden käyttäminen on nykyään aika epätrendikästä ;) Eikä niitä käyttämällä sitäpaitsi Filippuksen evankeliumin tutkimuksessa kovin pitkälle pääsekään - tekstikritiikkiä esim. on ymmärrettävistä syistä mahdoton tehdä lainkaan; Filippuksesta kun on olemassa vain yksi käsikirjoitus.

Ja modernien metodien (sosiaalitieteelliset, feministiset, retoriset jne.) suossa kahlaaminen on osoittanut tuskalliseksi projektiksi. Muutama vuosi sitten, kun Uron setä vielä oli työni pääasiallinen ohjaaja, hän valitti, että työstäni puuttui metodi. Revin hiuksiani, tuskailin metodiikan kanssa lisää, ja pidin 1,5 vuotta sitten pohjoismaisessa seminaarissa esitelmän, josta Uron setä kommentoi, että minulla oli siinä väärä metodi.

Tämän synkän henkilöhistorian valossa lasken merkittäväksi henkilökohtaiseksi voitoksi sen, että pidin tänään jatkokoulutusseminaarissa esitelmän, jossa useamman kommentoijan mielestä oli hyvä metodi. Go me.