Kartta kalliossa
1 päivä sitten
12.6.09
Prosessin depressiivinen puoli
Epämääräinen alavireisyys ja uupumus vaivaa, ilman mitään kovin selkeää saati järkevää syytä. Nyt, kun väitöskirja on jo melkein valmis (itse asiassa suurin osa liuskoista on tällä hetkellä jo kielentarkastajalla), tunnen epämääräistä alamittaisuutta. Pitäisikö tehdä vielä enemmän ja paremmin? Jos olen nytkin tehnyt töitä vain kahdeksasta neljään voidakseni viettää aikaa myös perheeni kanssa, onko väitöskirjani väistämättä huonompi kuin niillä työtovereilla, jotka ovat viimeistelyvaiheessa tehneet sitä yötä myöden? Onko väitöskirjassani ylipäätään mitään pointtia, vai onko se vain kokoelma epämääräistä jorinaa? Uskallanko todella päästää sen käsistäni 20.8.?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Se työ on ihan varmasti hyvä! Ja se, että oot tehnyt työtä "vain" kahdeksasta neljään ollaksesi perheesi kanssa, tekee susta hyvän ÄIDIN. Ja se on miljoona kertaa suurempi saavutus kuin niiden muiden työt. Jotka eivät todellisuudessa välttämättä edes ole yhtään sen parempia kuin sun työsi. Määrätön pilkunviilaaminen kun ei lopulta paljonkaan auta.
Joten alahan relata, ettet sairastu stressinpurkuflunssaan niin kuin meillä koko sakki ;)
Laita lähempänä elokuuta vielä kuulutus väitöstilaisuudesta blogiisi, tulisin mielelläni kuuntelemaan. :)
Kikka, ei se väitöstilaisuus ole vielä elokuussa, silloin jätän kirjan vasta esitarkastukseen. Väitös mennee vasta ensi vuoden alkuun, kun esitarkastusprosessiin menee useampi kuukausi ja sitten esitarkastajien haluamat korjaukset ja kirjan painatus jne.
Mutta sitten kun väittelen, mainostan sitä kyllä täällä :)
Lähetä kommentti