Vähän uuvuttaa. Väitöskirjan viimeistely ja pienen lapsen hoito ovat jo sinänsä aika tehokas yhdistelmä (no, mitäs läksin), mutta nyt alkaa syksyn pimeyskin iskeä päälle. Työn kuormittavuutta lisää se, että alan olla kypsä koko väitöskirjaprojektiin ja haluaisin saada sen pois käsistäni mahdollisimman pian. Ohjaajien parannustoiveetkin vain turhauttavat, kun niiden toteuttamiseen menee niin paljon aikaa ja haluaisin vain saada jo kirjan valmiiksi. Toisaalta tulevaisuuskin stressaa - mitä sitä isona haluaisi tehdä, ja ennen kaikkea, kuka siitä maksaisi?
Illat ovat lyhyitä, kun jaksaakseen edes jotenkuten pitää mennä nukkumaan samoihin aikoihin lapsen kanssa, ja masentaa, kun ei ehdi nähdä muita tärkeitä ihmisiä - ja aika rajallisesti ehtii viettää laatuaikaa edes puolison ja lapsen kanssa.
Kartta kalliossa
1 päivä sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti