Homot nykypäivän ja menneisyyden rajalla

Kuten edellisessä postissani mainitsin, aloin lukea Löfströmin kirjaa Sukupuoliero agraarikulttuurissa. En ole vielä lopussa, mutta alkoi tehdä mieli kirjoittaa ylös joitakin ajatuksia.

Kirja ei ole sinänsä huono. Löfströmillä on useita mielenkiintoisia oivalluksia, joita hän osaa argumentoida vakuuttavasti. Ja arkistositaatit ovat paikoin erinomaisen viihdyttäviä.

Metodisesti kokonaisuus tuntuu kuitenkin hämmentävältä. Löfström kuljettaa koko ajan nykyajan kaupunkikulttuuria tarkasteltavan ajanjakson rinnalla. Esimerkiksi tarkastellessaan homoseksuaalisten teemojen esiintymistä pilkkarunoissa, -lauluissa ja erilaisissa herjauksissa hän kuvaa laveasti ensin nykypäivän urbaanissa ympäristössä etenkin teini-ikäisten keskuudessa tapahtuvaa "homottelua". Tällainen jatkuva nykyajan ja menneisyyden peilaaminen tuntuu oudolta, kun on tottunut siihen, että historian annetaan ikäänkuin esiintyä omilla ehdoillaan. Löfströmkin esimerkiksi korostaa, että historiallisia, aineistoissa esiintyviä henkilöitä ei voi luokitella esimerkiksi transsukupuolisiksi. Samalla kuitenkin jatkuva peilaaminen nykyaikaan tulee esiin toistuvasti. Onko tarkoituksena alleviivata eroja tutkimuskohteen ja nykypäivän välillä, vai hermeneuttisesti muistuttaa tutkijan omasta kontekstista, joka oletettavasti vaikuttaa hänen esiymmärrykseensä?

Siltikin, minusta tuntuisi itsestäni oudolta kirjoittaa väitöskirjaan nykypäivän kristillisistä kirkoista ja verrata ensimmäisiä varhaiskristillisiä vuosisatoja nykytilanteeseen. Yleensä mielestäni nykypäivän tilanne odotetaan joka tapauksessa tunnetuksi; tai ehkä joillekin norsunluutornissa eläville vanhemmille tutkijoille vaikkapa teinien homottelu on vieras asia?

Lisäksi Löfströmin teos olisi kaivannut tiukempaa kustannustoimittajan otetta. Toisteisuutta on melko paljon, samoihin teemoihin palataan monessa pääluvussa, ja ärsyttävästi pääluvuissa esitetään kysymyksiä, ja kerrotaan, että vastaus annetaan luvussa 4 sata sivua myöhemmin :P