Sukkakirous

Vaikka en ole ollut koskaan vannoutuneimpia sukkien neulojia, olen kuitenkin lähimenneisyydessä neulonut useammat sukat itselleni ja yhdet kämppisten lapselle. Muistaakseni näihin projekteihin ei liittynyt verta, hikeä tai kyyneleitä normaalia enempää. Sittemmin kuitenkin tapahtui jotakin, jonka seurauksena suututin jonkun sukkien hengen, ja kaikki on mennyt pieleen.

Kun yritin neuloa sukkia Aatokselle, sukista tuli ensin ihan liian isot, sitten yhä vielä melkein yhtä paljon liian isot, sitten niistä putoilivat silmukat ja lopulta purin ne ja aloitin jotain muuta. Sitten tällä viikolla eksyin Fiinaneuleeseen ja ostin ihanaa, käsinvärjättyä Trekking Hand Art -sukkalankaa. Olisi pitänyt tietää... Aloitin ohjeen mukaan sukkia, joiden neuletiheys täsmäsi, huomatakseni pian, että ne eivät millään mahtuneet pohkeeni ympärille. Purin ja kiroilin. En olisi millään jaksanut harrastaa kuviomatematiikkaa. Nyt on tekeillä sitten enemmän omasta päästä paria eri ohjetta yhdistävät sukat, joiden varsi tosin taitaa sitten olla niin leveä, että niihin mahtuisi koko suku.

Nancy Bushin Knitting Vintage Socks -kirjaa selaillessa tuli mieleen, että olisi kiva neuloa ihan ohuesta langasta naurettavan ohuilla puikoilla autenttiset viktoriaaniset sukat. Nyt kun en tunnu saavan aikaiseksi modernistakaan sukkalangasta 2,5 mm:n puikoilla sukkia, voisi ehkä muistaa, että tällaiseen projektiin ei kannata ryhtyä, jos arvostaa mielenterveyttään.