Aatoksella oli toissapäivänä kolmikuukautisneuvola, ja kasvutahti on jatkunut tasaisena omalla käyrällään yläkäyrän yläpuolella - kuulemma vain 1,4% kaikista lapsista on yhtä isoja tässä iässä kuin meidän "pieni" poikamme. Tuskinpa pojasta silti tulee mitään jättiläistä; kuten moni on jo kuullut, olin itsekin pikkulapsena hyvin kookas ja minusta ennustettiin 180 cm pitkää aikuisena. Vain 20 cm jäi puuttumaan ;) Arvelen siis Aatoksenkin kasvutahdin hidastuvan ja tasaantuvan vähitellen.
Alkuun vauvanhoito tuntui erityisen raskaalta siksi, että Aatos ei nukkunut päivisin kuin sylissä, ja siinäkin lukuisia lyhyitä torkkuja. Vähitellen kuitenkin tämä asia on alkanut korjaantua, ja on osoittautunut mahdolliseksi saada vauva nukkumaan sängyssä päiväuniaan jopa parikin tuntia, vaikka sitä alkuun epäilinkin. Syömisasentojen suhteen sen sijaan pojasta on tullut nirsompi, ja välillä ei mikään imetysasento tunnu kelpaavan ennen kuin lapsen ottaa tukevaan otteeseen kainaloonsa ja lypsää maitoa suuhun niin että naama punaisena huutava otus muistaa, mikä syömisen pointti olikaan. :)
Kyllähän täällä kotona lapsen kanssa olo aina välillä kiristää hermoja, mutta se on muuttunut nyt myös palkitsevammaksi alkuajoista, kun Aatos palkitsee hoitajansa hymyillä ja riemunkiljahduksilla tämän tästä <3
Sulho
1 päivä sitten
2 kommenttia:
Hymyt, kujerrukset, jokellukset, kiljahdukset, tuhinat ja muut suloiset äänet tosiaan auttavat jaksamaan ihmeen paljon:)
Meillä on tähän mennessä ollut henkisesti yllättävän helppoa ja leppoisaa: saadaan levätä tarpeeksi eikä olla juuri stressattu. Sen sijaan tuskaa on aiheuttanut rintatulehdukseni, joka äityi niin pahaksi, että jouduin viikoksi sairaalaan. Nyt se onneksi näyttää olevan parantumassa.
Olisi joskus vaikka kiva tavatakin, kun nyt teidän blogien kautta on vähän tullut pidettyä yhteyttä. Eikä me nyt muutenkaan ihan vieraita toisillemme olla, kun on niin iso liuta yhteisiä tuttuja.
Joo, tulkaa vaan vaikka joskus kylään niin näette sitten samalla koko meidän possen :)
Lähetä kommentti