Roolipelaaminen ja minä

Identiteettini on hukassa. Siihen aikaan kuusi-seitsemän vuotta sitten, kun olin yliopiston roolipeliyhdistyksen puheenjohtaja, sen lehden toimittaja ja samaan aikaan yksi aktiivisimmista tuntemistani pelinjohtajistani, oli selvää, että minulla oli (muiden identiteettien ohella) voimakas roolipelaajaidentiteetti. Nyt se on alkanut tuntua epävarmemmalta.

Vedän edelleen säännöllisesti roolipelikampanjoita, joita on tällä hetkellä käynnissä kaksi (toisella on tosin ollut aikatauluongelmia, ja viimeksi jouduin itse perumaan sovitun pelin äitiyspolille lähdön takia). Pelaan myöskin itse kahdessa kampanjassa. Samaan aikaan on kuitenkin tunne, että se ei enää nykyään riitä. Tuntuu, että pitäisi aktiivisesti seurata genreä, ja tuntea roolipeliteoriakeskustelut - vähintäänkin niin hyvin, että voisi ja haluaisi sanoutua irti niistä, jos siltä tuntuu. Edes uusiin julkaistuihin peleihin en ole kauheasti jaksanut tutustua, kun se vähän, mitä olen seurannut genreä, on luonut vaikutelman siitä, että isot firmat julkaisevat vanhoja pelejä uusiksi huonompina versioina ja pienet indie-kustantajat julkaisevat pikkupelejä, joita tuntuu voivan yleensä pelata vain yhdellä tietyllä tavalla. Kaipaan peliltä enemmän sitä, että se inspiroi, kuin sitä, että se tapa, jolla sitä on "tarkoitus" pelata, olisi erityisen kiinnostava sellaisenaan.

Sen sijaan tunnen urautuneeni ja vedän samaa Cthulhua ja urbaanifantasiaa, ainakin osin samoille pelaajillekin, kuin seitsemän vuotta sittenkin. Ei harrastuksista tietysti pitäisi kehittää turhaa stressiä, mutta jostakin syystä silti nolottaa, kun tajuaa, ettei ole kokeillut mitään uutta ja ei ihan kauheasti edistynyt siinä vanhassakaan - jotkut kampanjat ovat tietysti parempia kuin toiset, mutta siihen tuntuvat vaikuttavat lähinnä kemiat ja auringonpilkut.

Tätä jo pitkään mielessäni pyöriteltyäni olen kuitenkin tänään saanut ensimmäisen vähän erilaisen ja ennen kaikkea uusien pelien (ja Roolipelaaja-lehden vessassa lukemisen) inspiroiman kampanjaidean aikoihin. Mieleni tekisi vetää uutta Changelingiä (Changeling: the Lost), jossa hahmot ovat olleet keijujen kaappaamia ja palaavat nyt normaaliin maailmaan, sellaisella twistillä, että peli ei sijoittuisi nykypäivään, vaan hahmot olisi aikanaan kaapattu vuodesta 2007, ja he palaisivat lähitulevaisuuteen, muutaman kymmenen vuoden päähän. Näin muuttunut maailma olisi pelaajillekin uusi ja tuntematon. Tätä tuntemattomuutta voisi korostaa jossain määrin Emily Care Bossin tulevan Sign in Stranger -pelin ideoilla siitä, miten kulttuurin saa tuntumaan vieraalta - arkiset asiat saattavatkin näyttää tai käyttäytyä täysin vieraalta tuntuvalla tavalla.

Valitettavasti nyt on vähän huono hetki aloittaa uusia roolipelikampanjoita :)