Kävin tänään Ylöjärvellä katsomassa kuuden päivän ikäistä veljenpoikaani, jota tällä hetkellä kutsutaan nimellä Pave. Oikeakin nimi on kuulemma jo olemassa, mutta paljastetaan vasta ristiäisissä. Pavella oli toistaiseksi kiitettävän rauhallinen asenne elämään: uni maistui niin sylissä kuin sängyssäkin, ja vaikka Roni-isoveli kävi viiden minuutin välein vääntämässä Paven leuat auki katsoakseen, joko tämän hampaat olivat puhkeamassa(!), Pave vain räpytteli unisena silmiään.
Perheuutisten sarjaan menee myös se, että olemme suunnitelleet pienimuotoisia häitä alkukesäksi. (Pienimuotoisuus tässä tarkoittaa lähinnä järjestelyvaivaa ja budjettia; aiomme kyllä kutsua ystävämme juhlimaan asiaa.) Mutta tästä tarkemmin myöhemmin.
Kartta kalliossa
1 päivä sitten
2 kommenttia:
Onnittelut, jos häitä aiotte. :) Pienet häät muuten ovat ainakin minusta kaikkein parhaimmat. Tunnelmankin puolesta. Omani olivat isot, eikä ollut oikeastaan yhtään mukavaa, että onnittelujonossa olleista ihmisistä ei edes tuntenut osaa. :(
Pienistä häistä saa helpommin persoonalliset ja muistettavat. Tarjoamuksetkin voi laittaa itse, jos vierasmäärä pysyy kohtuudessa.
Oho, onneksi olkoon. Häät hyvä, sukulaislapsoseti myös :)
Lähetä kommentti