Asiallinen kirja Viiltäjä-Jackistä

Eilen loppuun lukemani Paul Beggin teos Jack the Ripper: The Definitive History on nimensä mukainen yleisesitys aiheesta. Uhrien, rikosten ja epäiltyjen lisäksi Begg kuvailee poikkeuksellisen laajasti rikosten yhteiskunnallista taustaa: East Endin kehitystä, prostituoitujen asemaa, poliisin ja sisäministeriön roolia ja uudenlaisen journalismin nousua. Välillä yksityiskohtien tulva tuntuu melkein liialliselta, mutta kaikkea ei onneksi tarvitsekaan muistaa yhdeltä lukemalta, ja olennaisimpiin yksityiskohtiin palataan usein seuraavissa luvuissa hieman eri näkökulmasta. Kirjassa on myös hyvä hakemisto; sen sijaan kirjallisuusluetteloa, ellei jopa kommentoitua sellaista, jäin kaipaamaan (joskin monia julkaisuja aiheesta käsitellään kyllä itse tekstissä).

Loppua kohti, etenkin epäiltyjä käsittelevissä kahdessa luvussa, aloin kuitenkin tuntea lievää turhautumista. Kirjassa sinänsä ei ollut vikaa, vaan itse ongelma oli liian hankala :) Olin lukenut mielenkiintoista kirjaa kuin dekkaria, ja vaikka tiesin, että varsinaista loppuratkaisua ei tule, olisin silti ehkä kaivannut tiiviimpää lankojen vetämistä yhteen lopussa. Aivan erityistä turhautumista herättivät kirjassa siteeratut rikostutkijoiden muistiinpanot. Tiedättehän huonoissa dekkareissa viljellyt salaperäiset viestit, joissa henkilö kertoo tietävänsä, kuka murhaaja on, ja kuolee tai katoaa samantien. Esimerkiksi ylitarkastaja(?) Swansonin jäämistöstä on löytynyt papereita, joissa tämä kertoo "tietävänsä", kuka Viiltäjä-Jack on ja kertoo, että tämä on tunnistettu (mahdollisesti siis joku todistaja on tunnistanut tämän), mutta ei mainitse vahingossakaan epäillyn tai edes todistajan nimeä.

Huolimatta tästä turhaumastani suosittelen kirjaa :) Vaikka en ole itse lukenut aiheesta kovin laajasti, ymmärtääkseni tämä, sekä muut Paul Beggin teokset, ovat nimenomaan hyviä johdantoja aiheeseen. Niissä raportoidaan tasapuolisesti kaikki todistusaineisto, ei vain sitä osaa, joka tukee tietyn epäillyn tai tahon syyllisyyttä.