Jacobs, Raamattu ja sukupuoli

Kun kuulin ensimmäistä kertaa A. J. Jacobsin kirjasta The Year of Living Biblically (on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Raamatullinen vuoteni), olin huomattavan epäluuloinen. Epäilin Jacobsia halpahintaisesta julistavasta ateismista ("yritin noudattaa kaikkia Raamatun käskyjä, ei onnistunut, koska ne ovat niin ristiriitaisia, Jumalaa ei siis ole olemassa ja uskovat ovat ääliöitä"). Kun kuitenkin työkaveri luki kirjan ja suositteli sitä, annoin periksi ja lisäsin sen viimeisimpään Amazon-tilaukseeni.

Jacobsin kirja on kuitenkin yllättävän kunnioittava - kaikkia tahoja kohtaan. Se ei suinkaan tarkoita, etteivätkö sarkasmi ja huumori kukkisi joka sivulla, mutta Jacobs yrittää parhaansa mukaan suhtautua avomielisesti niin Raamattuun kuin myös kaikkiin niihin ihmisiin, ateistiklubista amisheihin, joita hän tapaa vuotensa aikana. Kirja on erittäin kevyttä luettavaa (jotain kertonee se, että tartuin siihen välikevennyksenä kahden murhamysteerion välissä), mutta onnistuu herättämään ajatuksiakin.

En ole vielä lopussa, mutta kenties hieman yllättäen päällimmäiseksi mieleeni on noussut uudella tavalla ajatus Raamatun patriarkaalisuudesta. En väitä, että pyrkimys Raamatun noudattamiseen kirjaimellisesti olisi helppoa nykymaailmassa kenellekään (eikä se varmasti ollut sitä muinaisina aikoinakaan, jolloin varmasti juoruiltiin ja himottiin milloin mitäkin yhtä lailla). Jollakin epämääräisellä tavalla kuitenkin mieleeni nousi ensimmäisten joukossa ajatus siitä, että helppoahan Jacobsilla on - hän on sentään ympärileikattu (näin oletan, koska hän on USAssa juutalaiseen perheeseen syntynyt) mies. Suurin osa Raamatun käskyistä, näin nyt äkkiseltään ainakin näppituntumalta arvelen, on suunnattu nimenomaan miehille. Naiset ovat aina olleet marginaalissa. Jos itse pyrkisin samaan, rikkoisin todennäköisesti jo Raamatun kirjainta ja henkeä vastaan itsessään pelkästään asettamalla itseni naisena Raamatun tekstien tulkitsijaksi ja auktoriteetiksi sen käskyjen suhteen. Outo ajatus.