Sain pyydettynä joululahjana Tieto-Finlandia-voittajan eli Marjo Nurmisen Tiedon tyttäret, jota parhaillaan luen. Yleisempää kirja-arviota ehkä sitten kun olen päässyt loppuun, mutta nyt irtonainen huomio, joka tuli mieleeni lukiessani Hildegard Bingeniläisestä. Aiemminkin olen lukenut, kuinka Hildegard kirjoituksissaan korosti olevansa heikko ja ymmärtämätön nainen jne., ja niin Nurminen kuin monet jo ennen häntä näkivät tällaisen korostuksen nimenomaan sukupuolikontekstissa: naisen oli sopivaa korostaa näin valheellisestikin vaatimattomuuttaan (ymmärtämättömyys ja kouluttamattomuus ei suinkaan pitänyt esimerkiksi Hildegardin kohdalla paikkaansa), jotta naista ei olisi koettu epänaisellisena ja näin ollen uhkaavana.
Itse kuitenkin olen miettinyt, eikö tämä ole yleisempääkin kristillistä retoriikkaa, joka on tunnettua jo Paavalin kirjeistä. Samalla tavalla kuin Hildegard, myös Paavali korosti, ei vain omaansa, vaan myös koko kristillisen seurakunnan heikkoutta: kaikki olivat köyhiä, vaatimattomia, kouluttamattomia ja ymmärtämättömiä, jotta Jumalan voima tulisi näin paremmin näkyviin (1 Kor. 1:19-29). Ilmeisesti Paavalin ja korinttilaistenkaan kohdalla tämä vaatimattomuus ei ollut täysin totuudenmukaista.
P.S. Joo, joulukin oli. Oltiin anoppilassa, ja lapsi pelkäsi joulupukkia :)
Kartta kalliossa
1 päivä sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti