Luin suomennettuna Margaret Atwoodin kirjan Orjattaresi (The Handmaid's Tale). Se oli yllättävänkin hypnoottisesti otteessaan pitävä, vaikka toisaalta se oli sekä hieman liian ahdistava tämänhetkiseen herkkyystilaani että turhan alleviivaava feministisessä pamflettimaisuudessaan. Myös lopun tölväisy historiantutkimuksen neutraaliutta kohtaan jäi hieman kaivelemaan.
Varsinaisesti halusin kuitenkin kommentoida Matti Kannoston suomennosta. Nykyään englanniksi kirjoitettujen kirjojen lukeminen käännöksinä on alkanut hieman tökkiä, kun englanninkielinen alkuteos näkyy liikaa läpi ja huomaa etsivänsä käännösvirheitä tarinan seuraamisen sijaan. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ollut lainkaan Orjattaresi-teoksen kohdalla; en ole aivan varma, onko tämä täysin Kannoston ansiota, vai onko kyse myös siitä, että kirjan kieli on maalailevampaa, lähempänä taideproosan kieltä, kuin yleensä lukemani kielellisesti melko yksinkertaisen genrefiktion.
(Ainakin yksi kiusallinen käännösvirhe tässäkin kirjassa silti oli. Alkuteoksessa oli käytetty sanaa studio sen amerikkalaisessa(?) merkityksessä yksiö. Suomennoksessa puhuttiin kuitenkin "ateljeesta" poikamiesboksin synonyyminä. Maanantaiaamuko iski? :))
Kartta kalliossa
1 päivä sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti