7.5.07

Elämää navan ympärillä

Raskausajan vaivat ovat päässet yllättämään totaalisuudellaan, koko ajan tuntuu olevan jotain, minkä seurauksena sosiaalinen elämä on jäänyt aika vähiin. Kun lisäksi useat aiemmin enemmän tai vähemmän säännöllisesti pyörineet roolipeliaktiviteetit ovat jääneet jäihin ihmisten kiireiden takia, elämä on koostunut lähinnä kotona koomaamisesta.

Lisäksi silloin kun mahdollisuuksia olla sosiaalinen ilmenee, huomaan olevani laajalti kykenemätön puhumaan juuri muusta kuin vaahtoamaan raskaudestani. Erityisen kiusallista se on tietysti silloin, kun paikalla on joko tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä tai yleisemmällä tasolla lapsia/perhettä kaipaavia mutta yksineläviä ihmisiä. Tajuan usein vasta jälkikäteen olleeni tahditon meuhkaamalla vain raskausvaivoistani, sitten olen vähän aikaa hiljaa, ja kun taas avaan suuni, sieltä tulee lisää sitä samaa. :P Päässä ei kertakaikkiaan tunnu liikkuvan mitään muuta, mikä ei ole hankalaa vain sosiaaliselta, vaan myös ammatilliselta kannalta.

Tavallaan raskaus tuntuu niin isolta ja epätodelliselta asialta minulle itselleni, että yritän saada siitä otetta ajatuksin ja puhein melkein koko ajan. Ja sivustaseuraajat joutuvat sitten kärsimään. Vähän pelottaa, entä sitten, jos ja kun lapsi syntyy, enkö sittenkään osaa puhua muusta kuin kakan väristä?

4 kommenttia:

Kristel kirjoitti...

...ja sitten susta tulee samanlainen kuin minusta... ;-b

Anonyymi kirjoitti...

Täällä on yksi suunta jonne saa jauhaa ihan rauhassa niin paljon omasta navasta ja (vauvan) kakan väristä kuin vain ikinä jaksat :D S-postiosoitteen saat tiedät-kyllä-keneltä :D

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi olkoon, olet normaali raskaana oleva nainen :)On se niin iso asia, että ihmekös jos sitä vouhkaa vauvauvauvauva -juttuja.
Hyviä vointeja!

Iloisin terkuin blogiasi lukeva, mutta ei sinua tunteva kahden mukelon mude

Anonyymi kirjoitti...

... onnistuu sitä puhumaan muustakin kuin kakan väristä...
tosin jos yhtään ajattelee niin ei välttämättä kovinkaan paljon 'fiksummista' asioista....
mä joudun puremaan alahuulta työpaikan kahvipöydässä sinkku insinöörien seurassa etten hukuta niitä tylsyyteen¨.