Koska kyseessä oli viimeinen SNY-paketti, sen mukana oli myös kirje, jossa salainen ystäväni paljasti henkilöllisyytensä. Hän osoittautui Liinuksi, Villikanin lokikirjasta. Kiitokset Liinulle tässäkin kaikista muistamisista ja erityisesti siitä välittämisestä ja kiinnostuksesta elämääni, jota hänen viesteistään on välittynyt.
Salainen neuleystävä on siis ohi nyt; leikki oli oikein mukava, mutta välillä podin huonoa omaatuntoa siitä että en erilaisista syistä ehtinyt, jaksanut tai saanut aikaiseksi satsata niin paljon kuin olisin voinut. Toivottavasti kuitenkaan omalle salaiselle ystävälleni Katjalle ei jäänyt pettynyttä mieltä. Mutta ehkä ensi vuonna taas, jos joku järjestää...
Muista neuleuutisista mainittakoon, että saatuani joululahjaneuleet valmiiksi neulon pitkästä aikaa itselleni ihan käyttövaatetta. Välillä kyllä sitä miettii, onko ihan täysissä järjissään. Sain nimittäin inspiraation suunnitella itselleni palmikko- ja pitsikuvioisen neuletakin. Neulesuunnitteluni on tähän asti ollut aika olematonta, ja nekin harvat neuleet jotka olen tehnyt omasta päästä ovat olleet pieniä sukkia, lapasia tai vauvanvaatteita. Takki on siis ensimmäinen yhtään isompi itse suunniteltu työ. Kaiken lisäksi jostain ihmisjärjelle käsittämättömästä syystä valitsin työhön ohuen merinovillan (Lanett yksinkertaisena), jota neulon 2,5 mm:n puikoilla.
Tästä huolimatta työ on sentään edistynytkin, ja pääsin jo takakappaleessa kainalokavennuksiin. Takki näkyy oheisessa kuvassa puikoilla, vaikka keskellä oleva palmikkokuvio ei jostain syystä kovin hyvin erotukaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti