Ostin Kirjamessuilta reilu viikko sitten Jaakko Hämeen-Anttilan käännöksen Koraanista, ja olen lukenut sitä nyt joka ilta muutama suuran. Kuten Hämeen-Anttila esipuheessaan suosittelee, olen aloittanut lukemisen lopusta, sillä vanhimmat ja lyhimmät suurat ovat lopussa ja alkua kohti tullessa siirrytään myöhäisempiin.
Noita vanhimpia suuria lukiessa näkyy tietysti vahvasti se, kuinka läheinen on islamin yhteys juutalais-kristilliseen perinteeseen - monin paikoin hurskaiden ja jumalattomien kohtaloita kuvaavat lausumat voisivat helposti olla Vanhan testamentin viisaus- tai profeettakirjallisuudesta. Yllättävämpää kuitenkin on ollut Koraanin voimakas eskatologinen odotus - toistuvasti odotetaan tuomiopäivää, jona Jumala väliintulollaan ratkaisee oikeudenmukaisesti hurskaiden ja uskottomien kohtalot. En ole tietysti asiantuntija, mutta en ole tätä ennen kuullut, että aktiivinen maailmanlopun odotus olisi ollut islamissa keskeisellä sijalla. Muhammedilla oli kuulemma kontakteja juutalaisiin ja kristittyihin, ehkä hän oli sattunut törmäämään joihinkin maailmanloppua odottaviin lahkolaisiin :) Ainakin kristinuskossa kun lopunaikojen aktiivinen odotus alkoi hiipua heti toisella vuosisadalla satunnaisia pieniä lahkoja lukuunottamatta.
Kartta kalliossa
1 päivä sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti