R&A:n saldoa

Viimeinen puolitoista viikkoa on mennyt enimmäkseen elokuvateatterissa (siis silloin, kun en ole tehnyt paniikissa töitä, luvattuani pitää seminaariesitelmän viikon varoitusajalla :P). Alla joitakin huomioita tämän vuoden R&A-elokuvistani.

Joseph F. Lovett: Gay Sex in the 70's

Festivaalini avasi tämä sympaattinen dokkari. Vanhat sedät muistelivat hurjaa nuoruuttaan 70-luvulla, jolloin elämä New Yorkissa oli todellakin tarua, ts. pornoleffoja, ihmeellisempää: kaikki naivat kaikkia, keskellä kirkasta päivää tai yöllä satamakontissa. Kellään ei ollut huolta huomisesta, ja sukupuolitautiklinikalta saattoi sinne joutuessaan iskeä lisää kumppaneita. 80-luvulla sitten valitettavasti kaikki muuttui...

Pradeet Sarkar: Parineeta

Tämän vuoden Bollywood-elokuva oli juuri sitä itseään: tyrannimainen ja rahanahne isä yrittää erottaa nuoria rakastavaisia. Kovin moni tuntui R&A-foorumilla arvostelevan elokuvaa Shah Rukh Khanin ja alppimaisemien puutteesta? Ei niitä kumpaakaan nyt joka elokuvassa tarvitse olla :) Mukava ja lähes kompakti (130 min.) perus-Bollywood, jota voi suositella genreen tutustuville.

Ming-Liang Tsai: The Wayward Cloud

Tämä oli näkemistäni elokuvista ehkä heikoin, tai pikemminkin epätasaisin. Monet musikaalinumerot olivat aivan loistavia ja alun vesimeloniporno oli, no, jotakin mitä ei taatusti yleensä näe elokuvissa :) Kokonaisuus tuntui kuitenkin ylipitkältä ja katsellessani minuuttien mittaisia ottoja rakennusten käytävistä vilkuilin kelloani useamman kerran.

Tomás Vorel: Goblin

Ehkä oudoin näkemäni elokuva. Välillä tuntui, että katselin koko perheen elokuvaa, jossa pikkutytön ja hauskan menninkäisen ystävyys pelastaa perheen pulasta. Toisaalta vaikkapa seksiaktit sianruhojen keskellä eivät ehkä sittenkään ole perheen pienimmille sopivaa materiaalia... Paljon outoa fyysistä komediaa ja erikoisia ideoita, viihdyttävä, mutta kokonaisuus jäi vähän vieraannuttavaksi.

Stanley Nelson: Jonestown: The Life and Death of People’s Temple

Yksi vaikuttavimmista elokuvistani. Tätä on vaikea arvioida "puhtaasti" elokuvana, teknisenä dokumenttisuorituksena erillään sen kuvaamista tapahtumista, mutta kokonaisuus oli joka tapauksessa järkyttävä ja taatusti mieleenjäävä. Mikä saa ihmiset vapaaehtoisesti juomaan myrkkyä, jos kongressiedustajan vierailu lahkon päämajassa menee pieleen? Miltä tuntuu, jos koko muu perheesi tekee itsemurhan kerralla?

Corneliu Porumboiu: 12:08 East of Bucharest

Sarkastinen komedia lähihistorian tutkimisen mahdottomuudesta. Alun hidastemponen päähenkilöiden kuvaus (jossa toki siinäkin on humoristiset hetkensä) muuttuu lähes farssiksi talkshow-lähetyksessä, jossa toimittaja yrittää selvittää totuutta siitä, tapahtuiko vallankumousta heidän pikkukaupungissaan. Kuten arvata saattaa, tehtävä on enimmäkseen mahdoton. Suositellaan kaikille poliittisen historian opiskelijoille :)

Ramón Salazar: 20 Centimetres

Tämä espanjalaisen narkolepsiaa sairastavan transseksuaali-prostituoidun elämästä kertova leffa oli ehkä yllättävänkin vähän camp. Toki se oli vahvasti esillä unimaailman musikaalinumeroissa, mutta valvemaailman jaksot olivat yllättävänkin vähäeleisiä ja surumielisiä kuvauksia erilaisista kummallisista mutta sittenkin normaaleista ihmisistä. Kokonaisuus ei silti tuntunut repaleiselta, vaan pysyi kasassa vakuuttavan päätähden ansiosta. Lisäpisteitä todella oudosta goottimusikaalinumerosta :)

Meike Mitsuro: The Glamorous Life Of Sachiko Hanai

Jos Goblin oli rakenteeltaan ja tyylilajiltaan festivaalini oudoin elokuva, niin tämä oli sitä juoneltaan. Paljon pornoa, filosofiaa ja maailmanpolitiikkaa, jotka loppujen lopuksi olivat enimmäkseen yksi ja sama asia. Tästä on vaikea sanoa mitään, mitä muut eivät olisi jo sanoneet. Jos tämä ei mene Mikon lanseeraamaan "vitun outoa paskaa" -kategoriaan, niin mikä sitten...

Yin-Jung Chen: Formula 17

Hieman mitäänsanomaton aasialaishomopoikaleffa. "Ihan kiva" - sympaattinen ja viihdyttävä muutaman absurdin kohtauksen ansiosta, mutta juoni oli tarpeettoman kliseinen. Se, että kankaalla ei näy yhtäkään naista tai edes heteromiestä, on reipas idea, mutta ei riitä elokuvan sisällöksi...

Amir Hamz, Mark Lazarz: Sounds of Silence

Lauantaipäivällä minulla ei ollut etenkään alkuun oikein leffassaistumisfiilistä, mutta tämä dokkari piti käydä katsomassa kun oli jo liputkin :) Salissa oli alle 10 ihmistä, mikä sai säälimään paikalla myös ollutta ohjaajaa :] Joka tapauksessa dokumentti oli ehkä hieman ylipitkä (monessa kohtaa n eri henkilöä ilmaisi ihan saman asian vähän eri sanoin ja hieman jaarittelevasti) mutta mielenkiintoinen kuvaus iranilaisesta pop-kulttuurista outojen säädösten paineessa. Muusikot olivat sympaattisia, ja ilmeisesti turhankin suoraan englanniksi käännetyt lyriikat surrealistisia. Olisin halunnut kuulla enemmänkin esim. eri musiikkigenreistä ja -alakulttuureista sekä musiikin ja uskonnon yhteydestä (monet bändit olivat säveltäneet suufimystikkojen dervissitanssia kuvaavia runoja).

Jens Lien: The Bothersome Man

Alkuperäiseen listaani ei kuulunut yhtään pohjoismaalaista elokuvaa (ei niin että periaatteessa boikotoisin niitä, vaan mikään niistä ei tällä kertaa kuvausten perusteella innostanut erityisesti). Mikon suosituksesta menin kuitenkin katsomaan tämän norjalaiselokuvan, ja se olikin nappivalinta. Pohjoismainen hyvinvointivaltio, jossa kaikkien on oltava onnellisia - onhan heillä Ikean sohva ja mukava työpaikkakin. Ja samalla työkyvyttömät lapset ja sairaat vanhukset on häivytetty näkyvistä. Tunnistettava ja sopivan ahdistava dystopia.

Michael Winterbottom: Tristram Shandy: Herrasmiehen tunnustukset

En ole ennen tätä käynytkään katsomassa avajais- tai päätöselokuvia, mutta Tristram Shandy vaikutti niin kiinnostavalta, että oli pakko ottaa mukaan ohjelmaan. Tätä elokuvaa kohtaan minulla oli ehkä suurimmat odotukset, enkä myöskään joutunut pettymään, vaan istuin tyytyväinen hymy kasvoillani koko puolitoistatuntisen kelloa vilkuilematta. Elokuva filmaamiskelvottoman romaanin filmaamisesta ei ollut mikään tavanomainen elokuva elokuvanteosta, vaan paljon sarkastisempi kuvaus siitä, kuinka naurettavan itsekeskeisiä periaatteessa joviaalitkin näyttelijät saattavat olla. Samalla saattoi bongata esim. Gosford Parkista tuttuja brittinäyttelijöitä.

Yhteenveto

Paras fiktiivinen elokuva: Tristram Shandy; The Bothersome Man
Paras dokumentti: Jonestown
Parhaat viihdepaketit: Parineeta; 20 cm
Oudoimmat: Goblin; The Glamorous Life of Sachiko Hanai; The Wayward Cloud