Päivän toinen tanssientry. Edellisessä mainitsin, kuinka kesän aikataulujen epämääräisyys on estänyt minua käymästä tanssitunneilla. Kyse ei ole vain siitä, että olen kaupungissa vain osan aikaa. Suhteeni balettiin on enemmänkin joko/tai - jos en pääse tunneille säännöllisesti, ne lakkaavat helposti huvittamasta kokonaan, ja kynnys mennä tunnille kasvaa. Jos taas tunneille pääsee säännöllisesti, innostus pysyy yllä ja tekee mieli haalia vielä enemmän tunteja tai ainakin lukea balettikirjoja tuntien välissä.
Vielä eilen illalla ei olisi huvittanut ollenkaan mennä tunnille tänään. Mutta jo lupaus tulevasta säännöllisemmästä treenistä riitti: tanssiopiston syksyn aikataulujen lukeminen ja tunneille ilmoittautuminen motivoi myös menemään innostuneena tunnille tänään.
Mutta ei se niin yksinkertaista ollut. Tanssiopistolla opettajat vaihtuvat pitkin kesää, ja nyt opettamassa oli ensimmäistä viikkoa Emma Monto, suosikkiopettajani. Emmakin oli ilahtunut nähdessään minut, kyseli kuulumisia ja lisäksi tunnin aikana jaksoi taas nähdä vaivaa käsieni ja ylävartaloni korjailussa. Ja sitten tuli surku, että en pääse syksyllä Emman opetettavaksi enää (E:llä on vain yksi ainoa tunti ja se jatko2-tasoa). Ihan tyhmät syksytunnit, minä haluan Emman.
Aina on vaikeeta.
Kartta kalliossa
1 päivä sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti